No niin.. Eka kerran oikeastaan pitkään pitkään aikaan olen ollut ihan väsyny. Takana on lähes pakollinen treenitauko :/ Tiedä sitten mistä johtuu, varmaan vauhti vaan on ollut kova ja pää alkaa sekoaan kaikkeen, treeniin, tuloksiin ja syömiseen... Lopputulos, pelkkä väsymys. Tuloksia tässä tilassa ei olisi ollut odotettavissa, jos ei nyt olisi pysähtynyt. Ehkä se, että jostain sai voiman myöntää sen itselleen. Luvallinen lepo. Niin kummallinen kuin tämä oma pää onkin, niin ei lepokaan helppoa ole, tekemättä olemisen syyllisyys on pahin, siihen kun lisää vielä syömisten mietinnän ja netin lääkärikirjat... Ei hyvä... Nyt mulla on kaikki sairaudet, ylikunto, kilpirauhasen vajaatoiminta ym. ym. Heh... Onneks joku järki löytyy ja käskee hengittään syvään ja miettimään hetken. Maailma ei lopu seitsemään päivään, nyt ainakaan kun se on takana :) Olo on helpottunut sekä levännyt ja oon etsinyt kaikkea hyvää taas elämään. Ja niille tiedoksi jotka luulee, että mun elämä on pelkästään tätä... Ei ole. Mulla on kolme lasta, työ ja kotihommat eli pyörittämistä kyllä riittää ja tärkeää sellaista! Lasten kans touhuilut ja tekemiset on etusijalla aina.
Kyykkyhaaste on ollut tietty kanssa tauolla, huomenna olisi tarkoitus mennä salille ja jatkaa siitä mihin jäin. Tuskin tosiaan haittaa, itselleni tätä teen ja jatkan vaikka viikon extraa jos lopputulos ei miellytä ;) Tärkeintä on kuitenkin oma hyvinvointi ja jaksaminen muuhunkin kuin pelkkään treenaamiseen.
Tästä on vaan tullut elämäntapa ja loppupeleissä erittäin hyvä sellainen, kuitenkin. Välillä vaan on pakko hengähtää kiireisen arjen keskellä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti